On totta, ett'ei yhden ihmisen voimat riitä kaikkiin tätä edistäviin kokeisiin. Mutta tutkija ei myöskään hyvällä menestyksellä saata käyttää sitä varten muita kuin omia käsiään, tai myöskin saattaa hän käyttää taitureiden ja sellaisten käsiä, joille hän voisi maksaa ja jotka toivoen raha-ansiota, joka on hyvin tehokas vaikutin, tarkasti toimittaisivat kaiken sen, mikä heille määrättäisiin. Ne näet, jotka uteliaisuudesta tai tiedonhalusta ehkä tarjoaisivat apuansa, lupaavat tavallisesti enemmän kuin mitä voivat täyttää, ja monet panevat hyvälle alulle yrityksen, josta ei sitten koskaan tule enempää. Sen lisäksi he ehdottomasti vaativat palkinnokseen, että heille selitetään muutamia vaikeita seikkoja, tai ainakin haluavat turhaa ylistelyä ja hyödyttömiä keskusteluja, jotka saattavat tutkijan hukkaamaan ainakin osan aikaansa.
Joskin joku tahtoisi tutkijalle ilmaista tekemiensä kokeiden tulokset, jota monikaan ei kernaasti tee, koska pitää niitä muka salaisuuksina, on niihin useimmiten yhdistettynä niin paljon liikoja sivuseikkoja ja lisiä, että tutkijan olisi hyvin vaikea niistä löytää totuutta. Sitäpaitsi melkein kaikki tuollaiset kokeet selitetään niin huonosti, jopa ne ovat niin väärät, koska niiden tekijät ovat koettaneet laatia ne omien periaatteidensa mukaisiksi, että, jos muutamat niistä ovatkin kelvolliset, ne eivät kuitenkaan korvaa sitä ajanhukkaa, joka syntyy niiden valitsemisesta. Jos siis maailmassa olisi joku, joka varmasti tiedettäisiin kykeneväksi keksimään mitä tärkeimpiä ja ihmisille hyödyllisimpiä seikkoja, ja jos muut kaikin tavoin tahtoisivat häntä auttaa hänen pyrinnöissään päämääränsä saavuttamiseksi, en luule että he voisivat tehdä muuta hänen hyödykseen, kuin että maksaisivat hänen tarpeellisten kokeidensa kulungit ja muuten estäisivät tungettelevia ihmisiä häntä häiritsemästä. En puolestani suinkaan pidä itseäni niin etevänä, että lupaisin jotakin erinomaista, enkä ole niin turhamielinen, että pitäisin yleisöä velvollisena suuresti harrastamaan tuumiani. Minulla ei myöskään ole niin alhainen mieli, että keneltäkään vastaanottaisin kannatusta, jota ansaitsevana minua kenties ei pidettäisi.
Kaikki nämät seikat yhteensä vaikuttivat kolme vuotta sitten sen, ett'en tahtonut julkaista tekeillä olevaa tutkimustani ja että lisäksi päätin olla julkaisematta mitään toista yhtä yleistä tutkimusta, josta saattaisi havaita fysiikkini perustukset. Sen jälkeen on kuitenkin ilmestynyt kaksi muuta syytä, jotka ovat velvoittaneet minua tässä ilmaisemaan muutamia yksityisiä koelmia ja tekemään yleisölle jotakin selkoa toimistani ja tuumistani. Ensiksikin huomautan, että jos jättäisin tämän tekemättä, niin useat, jotka tietävät entisen aikomukseni julkaista muutamia kirjoituksia, saattaisivat kuvitella minua tästä julkaisusta estävien syiden olevan minulle arveluttavampaa laatua kuin ne todella ovat. Sillä vaikk'en ylen määrin rakasta kunniaa, vaikka päinvastoin, jos näin saatan sanoa, vihaan sitä katsoen sitä vahingolliseksi rauhalleni, jota pidän ylen suuressa arvossa, en kuitenkaan koskaan ole koettanut peittää tekojani rikoksien tavoin, enkä liioin ole käyttänyt suurta varovaisuutta pysyäkseni tuntemattomana, sillä siten olisin luullut menetteleväni väärin itseäni kohtaan ja niin tuottavani itselleni jonkunmoista levottomuutta, joka taaskin olisi häirinnyt sitä täydellistä sielunrauhaa, jota tavoittelen. Vaikka aina olen ollut yhtä välinpitämätön maineen tavoittelemisen kuin sen karttamisen suhteen, olen kuitenkin saavuttanut jonkunmoista kuuluisuutta, ja olen katsonut itseni velvolliseksi ainakin estämään mainettani himmentymästä. Toinen syy, joka velvoitti minua laatimaan tämän kirjoituksen, oli se seikka, että päivä päivältä yhä enemmän huomasin, kuinka hitaasti tutkimukseni edistyivät senvuoksi, että tarvitsen äärettömän monta koetta, joita minun on mahdoton tehdä ilman muiden apua. Vaikka en toivokaan yleisön puolelta suurta osanottoa tuumiini, en kuitenkaan tahdo menetellä väärin itseäni enkä jälkeentulevia kohtaan antaen heille aihetta tulevaisuudessa moittien mainitsemaan minusta, että olisin voinut heille jättää monta seikkaa paljon paremmin tutkittuina, jos en olisi kokonaan ollut osottamatta heille, miten olisivat voineet edistää tarkoituksiani.
Mielestäni oli helppo valita muutamia periaatteitani koskevia kysymyksiä, jotka vähemmin antaisivat aihetta väittelyihin, ja jotka eivät velvoittaisi minua ilmaisemaan enempää vakaumuksistani kuin mitä haluan, mutta jotka kuitenkin selvästi osottaisivat, mihin tieteissä kykenen, mihin olen kykenemätön. En tiedä, onko tämä minulle onnistunut, enkä tahdo ennättää toisten arvostelujen edelle puhumalla itse kirjoituksistani. Mutta olisin hyvin iloinen, jos niitä tutkittaisiin; ja jotta tähän olisi parempi tilaisuus, pyydän että kaikki ne, joilla on muistutuksia tehtävänä, suvaitsisivat lähettää ne kustantajalleni, joka niistä on antava minulle tiedon. Koetan sitten heti liittää niihin vastaukseni, ja täten lukijat, nähdessään molemmat, helpommin havaitsevat totuuden. Lupaan aina liittää lyhyet vastaukset sekä suoraan tunnustaa erehdykseni, jos niitä näen; tai ell'en saata niitä tunnustaa, tahdon yksinkertaisesti mainita sen, mikä on tarpeellista esittämieni seikkojen puolustukseksi, hyvin karttaen uusien kysymyksien selittämistä, jotta en loppumattomasti johtuisi toisesta seikasta toiseen.
Jos muutamat lauseet alkupuolella teoksia »Dioptriikki« ja »Meteorit« ensin herättävät arveluja, koska kutsun niitä olettamuksiksi, enkä nähtävästi niitä todista, maltettakoon vain tarkkaavaisesti lukea nämät teokset loppuun asti, niin luulen, että ne tyydyttävät. Sillä niiden todistusperusteet ovat sellaisessa keskinäisessä yhteydessä, että alussa esiintyvät ovat myöhemmin esiintyvien todisteina, ollen näiden alkusyitä; ja myöhemmin esiintyvät perusteet puolestaan todistavat oikeiksi ensimäiset, ollen niiden seurauksia. Älköön luultako minun tässä tekeväni itseäni syypääksi siihen, mitä logiikin tutkijat kutsuvat kehäpäätelmäksi. Kokemus näet osottaa, että useammat näistä seurauksista ovat sangen varmat, ja ne syyt joista ne johdan, eivät niin suuresti todista kuin ne selittävät niitä; päinvastoin seuraukset todistavat syiden totuuden. Kutsun niitä olettamuksiksi vain sentähden, että luulen voivani johtaa ne ylläesittämistäni ensimäisistä totuuksista. Ja tämän olen tehnyt vain senvuoksi, että on sellaisia henkilöitä, jotka kuvittelevat yhdessä päivässä käsittävänsä kaiken sen, mitä toinen on tuuminut kaksikymmentä vuotta, kun heille vain on sanottu pari kolme sanaa, ja jotka helpommin saattavat erehtyä ja vaikeammin käsittää totuutta, kuta terävämpi ja vilkkaampi järki heillä on. Tahtoisin näet estää sellaisia henkilöitä perustamasta sille, mitä luulevat minun periaatteikseni, nurinkurista filosofiaa, josta syy lankeaisi minulle. Sillä mitä niihin mielipiteisiin tulee, jotka ovat vallan minun omani, en pidä itseäni velvollisena puolustelemaan niitä sen johdosta, että ne ovat uudet. Jos näet lähemmin tarkastetaan niiden perusteita, luulen varmaan niitä pidettävän niin yksinkertaisina ja terveen järjen mukaisina, että ne epäilemättä saattavat käydä luonnollisemmista ja vähemmän omituisista kuin mitkään muut samasta aiheesta muodostetut mielipiteet. En myöskään kerskaten väitä olevani yhdenkään ainoan ensimäinen keksijä, vaikka tosin en ole kuullut muiden niitä ilmaisevan; järki yksin on ne vakaumukseeni saattanut.
Ell'eivät mekanikot heti osaa käyttää sitä keksintöä, jonka olen selittänyt teoksessani nimeltä »Dioptriikki«, ei saatettane siltä sanoa sitä huonoksi. Sen tulee näet olla hyvin taitava, joka osaa tehdä ja hoitaa minun selittämiäni koneita. Ja vaikk'en ole unhottanut selityksestäni mitään seikkaa, olisin yhtä suuresti ihmeissäni, jos tuo koneen laatiminen onnistuisi heti ensi yrityksellä, kuin jos joku yhdessä päivässä oppisi mainion hyvin soittamaan kitaraa, kun hänen eteensä vain olisi pantu oikeat nuotit.
Kirjoitan ranskaksi15, joka on äidinkieleni, enkä latinaksi, joka on opettajieni kieli, koska toivon että ne, jotka turvautuvat yksistään luonnolliseen selvään järkeensä, paremmin osaavat arvostella mielipiteitäni kuin ne, jotka vain luottavat vanhoihin kirjoihin. Ne, joilla hyvä arvostelukyky yhtyy tieteelliseen sivistykseen, eivät niin piintyneesti liene kiintyneet latinaan, että kieltäytyvät kuulemasta perusteitani senvuoksi, että olen esittänyt ne kansan kielellä.
Lopuksi en tahdo tässä erityisesti puhua siitä edistyksestä, jonka tulevaisuudessa toivon saavuttavani tieteiden alalla, enkä antaa yleisölle mitään lupausta, jota en tiedä varmaan voivani täyttää. Mutta mainitsen vain päättäneeni käyttää loppuikäni ainoastaan sellaiseen luonnontutkimiseen, josta voidaan johtaa varmempia lääkeopillisia ohjeita kuin tähän astiset. Taipumukseni näet vieroittaa minut siihen määrään kaikista muista pyrinnöistä ja etenkin sellaisista, jotka toisessa suhteessa ovat hyödylliset, mutta samalla vahingolliset toisessa, ett'en luule saavuttavani mitään hyvää tulosta, vaikkapa joku sopiva tilaisuus minua velvoittaisikin sellaisiin ryhtymään. Teen tässä tämän tunnustuksen, joka ei ole tuottava minulle mainetta maailmassa; mutta sitä en liioin tavoittele. Olen aina oleva kiitollisempi niille, joiden suosion kautta häiritsemättä saan käyttää joutohetkeni tutkimisiini, kuin niille, jotka tarjoaisivat minulle maailman kaikkein kunniakkaimmat virat.
RENÉ DESCARTES.
MIELENLIIKUTUKSIEN TUTKISTELU
ENSIMÄINEN OSA
Mielenliikutuksista yleensä ja sen johdosta koko ihmisluonnosta.
1. Sielun kärsivä tila16 jossakin subjektissa on aina toiselta näkökannalta katsottuna toimintaa.
Ei mistään niin käy selville vanhoilta kansoilta meille säilyneiden tieteiden heikkous kuin siitä, mitä he ovat kirjoittaneet mielenliikutuksista. Tämä aine on tosin aina ollut suuresti arvossa pidetty, eikä se näytä olevan vaikeimpia, koska jokainen kokee tunteita itsessään, eikä siis ole pakotettu lainaamaan muualta havaintoja keksiäkseen niiden ominaisuuksia. Mutta kuitenkin ovat vanhojen kansojen tutkimusten tulokset tällä alalla niin mitättömiä ja enimmästi niin vähän luotettavia, että vain poikkeamalla heidän kannastaan saatan toivoa läheneväni totuutta. Sentähden minun tulee käsitellä ainetta, niinkuin ei kukaan ennen minua olisi sitä kosketellut, ja alan huomauttamalla, että filosofit kutsuvat jokaista tapahtumaa siihen subjektiin nähden, jolle se sattuu (sielun) kärsiväksi tilaksi, ja siihen subjektiin nähden, joka sen aikaansaa, toimivaksi. Vaikka siis toimiva ja kärsivä subjekti usein ovat hyvin erilaiset, ovat toiminta ja kärsivä tila oikeastaan sama asia, jolle vain eri subjekteihin nähden, joita se koskee, annetaan eri nimet.
2. Kärsivän sieluntilan ymmärtämistä varten on tarpeellista erottaa sielun toimitukset ruumiin toimituksista.
Emme huomaa minkään niin välittömästi vaikuttavan sieluumme kuin ruumiin, joka siihen on yhdistetty. Siis se, mikä sielussa on kärsivää tilaa, on ruumiissa enimmästi toimintaa, ja paraiten opimme siis käsittämään edellistä tutkimalla sielun ja ruumiin välistä erotusta. Siten opimme tuntemaan kumpi niistä aikaansaa ihmisessä olevat toimitukset.
3. Mitä menetystapaa tässä suhteessa on noudatettava.
Se on helposti löydettävissä, jos otamme huomioon, että kaikki ne ilmiöt, jotka havaitsemme itsessämme ja joiden huomaamme voivan esiintyä vallan elottomissakin esineissä, ovat ruumiimme vaikuttamat; ja että päinvastoin kaikki meissä havaittavissa olevat ilmiöt, joita ei mitenkään voi ajatella ruumiin aikaansaamiksi, katsotaan sielun synnyttämiksi.
4. Lämpö ja jäsenten liikunto syntyvät ruumiista, ajatukset sielusta.
Koska emme ole havainneet, että ruumis voipi ajatella, on meillä oikeus olettaa kaikkien ajatustemme johtuvan sielusta; ja koska varmaan tiedämme, että on elottomia esineitä, jotka voivat liikkua yhtä vaihtelevasti, jopa vaihtelevamminkin kuin meidän ruumiimme, ja joissa on yhtä paljon ja enemmänkin lämpöä kuin ruumiissamme (kuten kokemus osottaa liekistä, jossa on paljon enemmän lämpöä ja liikettä kuin yhdessäkään jäsenessämme), niin on meidän olettaminen, että kaikki meissä oleva lämpö ja liikkeet, koska ne eivät johdu sielusta, yksinomaan ovat ruumiin aikaansaamat.
5. Erehdytään, kun luullaan sielun antavan ruumiille liikunnon ja lämmön.
Tämän huomion avulla vältämme melkoisen erehdyksen, johon useat ovat joutuneet ja joka mielestäni on pääasiallinen syy siihen, ettei tähän asti ole voitu selittää mielenliikutuksia eikä muita sielun ominaisuuksia. Koska näet huomattiin kaikkien kuolleiden ruumisten olevan vailla lämpöä ja siis myös liikettä, kuviteltiin sielun poistumisen lakkauttaneen lämmön ja liikkeen. Ja niin on syyttä luultu luonnollisen lämpömme ja ruumiimme liikkeiden johtuvan sielusta, vaikka päinvastoin tulisi käsittää sielun ihmisen kuollessa poistuvan ainoastaan sentähden, että ruumiin lämpö loppuu ja että liike-elimet ovat kuluneet ja tulleet kelpaamattomiksi liikettä synnyttämään.
6. Elävän ja kuolleen ruumiin erotuksesta.
Edellämainitun erehdyksen välttämiseksi on meidän ottaminen lukuun se seikka, ett'ei sielu koskaan ole syynä kuolemaan, vaan että sen syynä on jonkun ruumiin pääelimen turmeltuminen. Elävän ihmisen ruumis eroaa yhtä paljon kuolleen ruumiista kuin kello tai muu itsekseen liikkuva koneisto, joka on kunnossa ja jossa siis on niitä liikkeitä vaikuttava voima, joita varten se on määrätty, sekä kaikki, mikä on tarpeellista sen toimintaa varten, eroaa kellosta tai koneesta, joka on mennyt rikki, ja jossa sen liikeperus on lakannut vaikuttamasta.
7. Lyhyt selitys ruumiinosista ja muutamista ruumiintoimituksista.
Tehdäkseni kysymyksen helpommaksi ymmärtää mainitsen tässä muutamalla sanalla, millä tavoin ruumiimme koneisto on kokoonpantu. Jokainen tietää, että meillä on sydän, aivot, vatsa, lihakset, hermot, valtimot, laskimot ja muita senkaltaisia. Tiedetään myös, että ne ravintoaineet, jotka syömme, joutuvat vatsaan ja suoliin, joista niiden mehu valuu maksaan ja laskimoihin ja sekaantuu niissä olevaan vereen, näin lisäten sitä. Ne, jotka vähänkin ovat kuulleet puhuttavan lääketieteestä, tietävät myös minkälaatuinen sydän on ja kuinka laskimoveri helposti alemmasta onttolaskimosta juoksee oikeaan sydänkammioon ja sieltä keuhkovaltimon kautta keuhkoihin sekä keuhkoista keuhkolaskimon kautta vasempaan sydänkammioon ja sieltä aortaan, jonka haarat leviävät ympäri koko ruumiin. Jokainen, jota vanhojen kansojen mielipiteet eivät ole saattaneet kokonaan harhaan, ja joka on tutustunut Harveyn tutkimuksiin verenkiertokulusta, ei epäilekään, että kaikki valtimot ja laskimot ovat ikäänkuin puroja, joita pitkin veri lakkaamatta nopeasti juoksee. Se alkaa juoksunsa oikeasta sydänkammiosta keuhkovaltimoa pitkin, jonka haarat hajaantuvat ympäri keuhkoja ja sitten yhtyvät keuhkolaskimon haaroihin, jotka johtavat veren keuhkoista vasempaan sydänkammioon; siitä veri virtaa aortaan eli isoon valtimoon, jonka ympäri ruumista hajaantuneet haarat ovat yhteydessä laskimohaarojen kanssa, jotka taas palauttavat veren oikeaan sydänkammioon. Siis nämät kaksi kammiota ovat kahden sulun kaltaiset, joiden kautta veri kullakin kiertovuorollaan kulkee ruumiin ympäri. On myöskin tunnettua, että kaikki jäsenliikkeet syntyvät lihaksien avulla, ja että nämät lihakset ovat niin laaditut, että kahdesta vastakkaisesta lihaksesta toinen supistuessaan vetää puoleensa sen osan ruumista, johon se on kiinnitetty, jolloin sen vastakkainen lihas venyy pitemmäksi; toiste taas tapahtuu, että jälkimäinen lihas supistuu vetäen luokseen itseensä kiinnitetyn ruumiinosan, jolloin taaskin edellinen lihas laajenee. Lopuksi tiedetään kaikkien lihasliikkeiden sekä aistimuksien riippuvan hermoista, jotka ovat hienojen rihmojen tai hyvin ohuiden putkien kaltaisia, jotka kaikki lähtevät aivoista ja sisältävät, kuten aivotkin, hyvin ohuen ilman tai tuulen kaltaista ainetta, jota kutsutaan elonhengekkeiksi (esprits animaux).
8. Kaikkien näiden ruumiintoimitusten perus.
Yleensä ei tiedetä, millä lailla elonhengekkeet ja hermot synnyttävät liikkeen ja aistimukset, eikä tunneta sitä ruumiillista perusta, joka saattaa ne toimimaan. Senpätähden tahdon tässä uudelleen lyhyesti mainita sen, mitä jo muissa kirjoituksissani olen ohimennen kosketellut, nimittäin että sydämessämme on, niinkauan kuin elämme, jonkunlainen tuli, jota laskimoveri ylläpitää, ja että tämä on kaikkien jäsentemme liikkeiden ruumiillinen alkuperus.
9. Miten sydämen liike tapahtuu.
Ensiksi se laajentaa sydämen kammioissa olevaa verta; sen johdosta tämä veri, joka tarvitsee suurempaa tilaa, syöksyy oikeasta kammiosta keuhkovaltimoon ja vasemmasta kammiosta aortaan. Niinpian kuin tämä laajeneminen lakkaa, juoksee heti uutta verta alemmasta onttolaskimosta oikeaan sydänkammioon ja keuhkolaskimosta vasempaan, sillä jokaisen näiden neljän ontelon aukkojen laitaan on kiinnitettyinä iholämsät, jotka sallivat veren virrata sisälle sydämeen ainoastaan kahdesta aukosta ja virrata ulos ainoastaan toisesta kahdesta. Sydämeen virrannut uusi veri harvenee heti, kuten edellinenkin, ja niin syntyy sydämen ja suonien tykytys, joka toistuu yhtä usein kuin uutta verta virtaa sydämeen. Se aikaansaa myös verenliikkeen ja panee veren lakkaamatta ja nopeasti kiertämään kaikkia valtimoja ja laskimoja. Täten veri siirtää sydämestä saamansa lämmön kaikkiin muihin ruumiinosiin ja ravitsee niitä.
10. Miten elonhengekkeet syntyvät aivoissa.
Edellämainittua tärkeämpää, on, että sydänlämmön harventaman veren nopeimmin liikkuvat ja hienoimmat osaset lakkaamatta suurilukuisina rientävät aivo-onteloihin. Ne kääntyvät juuri sinne, eivätkä muuanne, koska kaikki sydämestä päävaltimoa pitkin lähtevä veri suoraa päätä kulkee aivoja kohti; ja koska ei kaikki veri, väylien ahtauden takia, pääse sinne, niin ne veren osat, jotka ovat keveimmin liikkuvat ja hienoimmat, yksin pääsevät aivoihin perille, muun veren hajaantuessa ruumiin eri osiin. Nämät veren hienoimmat osaset ovat juuri elonhengekkeet, eikä niiden tarvitse ollenkaan muuttua aivoissa muuten, kuin eroamalla veren karkeammista osista. Sillä vaikka kutsun veren hienoimpia osasia hengekkeiksi, eivät ne kuitenkaan ole muuta kuin pieniä kappaleita, joilla vain on se ominaisuus, että ne ovat hyvin pieniä sekä liikkuvat hyvin nopeasti, kuten soihdusta lähtevät liekin osaset. Ne eivät siis viivy missään paikassa, ja mikäli niitä joutuu aivo-onteloihin, sikäli niitä poistuu aivohuokosista, joista ne joutuvat hermoihin ja sieltä lihaksiin. Täten ne synnyttävät kaikki mahdolliset ruumiinliikkeet.
11. Miten lihaksien liikkeet tapahtuvat.
Kuten on mainittu, syntyy jäsenten liike siten, että toiset lihakset supistuvat ja niiden vastalihakset laajenevat. Ja ainoa syy siihen, että toinen lihas supistuu, eikä toinen, on se, että siihen aivoista tulee vaikkapa hiukankin enemmän elonhengekkeitä kuin toiseen. Tosin eivät aivoista välittömästi tulleet hengekkeet yksin jaksa panna lihaksia liikkeelle, vaan ne vaikuttavat molemmissa lihaksissa ennestään oleviin hengekkeisiin sen, että toisen lihaksen hengekkeet kaikki äkkiä siirtyvät toiseen. Siten se lihas, josta hengekkeet ovat lähteneet, laajenee ja muuttuu hervottomaksi, ja se, joka on täyttynyt hengekkeillä, pullistuu nopeasti ja vetää luokseen sen jäsenen, jossa se on kiinni. Tämän saatamme helposti käsittää, kun otamme huomioon, että aivoista lakkaamatta lähtee ainoastaan varsin pieni joukko elonhengekkeitä kuhunkin lihakseen, mutta että jokaisessa lihaksessa itsessään alati on paljous muita hengekkeitä, jotka liikkuvat hyvin nopeasti, välistä vain pyörien paikallaan samassa lihaksessa, kun eivät kohtaa aukkoja, joista pääsisivät pois. Toiste ne taas siirtyvät vastalihakseen, kun siihen johtavat pienet reiät aukeavat, joista hengekkeet pääsevät kulkemaan. Nämät aukot ovat niin laaditut, että, jos aivoista lähteneistä hengekkeistä toiseen lihakseen siirtyvät hengekkeet ovat voimakkaammat kuin toiseen siirtyvät, vaikkapa vähässäkin määrässä, nämät hengekkeet avaavat kaikki ne aukot, joista jälkimäisen lihaksen hengekkeet pääsevät edelliseen, sekä sulkevat kaikki ne aukot, joista edellisen lihaksen hengekkeet pääsevät jälkimäiseen. Täten kaikki molemmissa lihaksissa olevat elonhengekkeet joutuvat hyvin nopeasti toiseen lihakseen, jonka ne pullistavat ja lyhentävät, sillävälin kuin vastalihas venyy ja herpoaa.
12. Kuinka ulkoesineet vaikuttavat aistimiin.
Tässä on vielä otettava selville, miksi elonhengekkeet eivät aina samalla tavalla virtaa aivoista lihaksiin ja miksi niitä välistä tulee toiseen lihakseen enemmän kuin toiseen. Yksi syy on sielun toiminta, kuten myöhemmin olen osottava. Sitäpaitsi on kaksi muuta syytä, jotka yksistään johtuvat ruumiista, ja jotka tulee ottaa huomioon. Ensimäinen niistä piilee niiden liikkeiden erilaisuudessa, jotka ulkoesineet herättävät aistimissa, josta seikasta olen laajasti puhunut Dioptriikissä. Mutta jotta niiden, jotka lukevat tätä teosta, ei tarvitsisi tähän kohtaan perehtyäkseen lukea muita teoksia, tahdon tässä toistaa, että hermoissa saattaa huomata kolme eri osaa, nimittäin ensiksi ytimen eli sisäisen aineen, joka hienojen säikeiden muodossa lähtee aivoista, joista se saa alkunsa, ulottuen jäsenten päihin saakka, joihin nämät säikeet ovat kiinnittyneinä. Toiseksi niissä huomataan kesi, joka ympäröi ydintä, ja joka on yhteydessä aivokeden kanssa sekä muodostaa ohuita putkia, joiden sisällä hermosäikeet ovat; kolmanneksi vihdoin elonhengekkeet, jotka, kulkien näitä putkia myöten aivoista lihaksiin, vaikuttavat sen, että mainitut säikeet ovat vallan vapaina ja jännitettyinä. Kun, näin ollen, pieninkin seikka panee sen ruumiinosan liikkeelle, johon hermo päättyy, niin liikkuu myöskin se aivojen kohta, josta mainittu hermo lähtee, samoin kuin nuoran toinen pää liikkuu, toisesta vedettäessä.
13. Ulkoesineiden vaikutus saattaa eri tavalla johtaa elonhengekkeitä lihaksiin.
Dioptriikissä olen myöskin osottanut, kuinka ainoastaan senkautta voimme nähdä esineitä, että ne läpikuultavien kappaleiden avulla, jotka ovat niiden ja meidän välillä, panevat väräjämään hienot silmiemme pohjalla olevat näköhermot ja samalla ne aivojen kohdat, joista nämät hermot lähtevät. Nämät värähtelevät eri tavoin ja sen mukaan näemme erilaisuutta esineissä. Silmissä syntyvät hermosäikeet eivät välittömästi kuvaile sielulle esineitä, vaan sen tekevät aivosolujen liikkeet. Tämän esimerkin avulla käsitämme helposti, mitenkä äänet, hajut, maut, lämpö, kipu, nälkä, jano ja yleensä kaikki aistimuksiemme esineet kuin myös sisäiset halumme aikaansaavat hermojen liikettä, joka niitä myöten siirtyy aivoihin. Paitsi että nämät aivosolujen eri liikkeet herättävät sielussamme eri tunteita, saattavat ne ilman sielun vaikutustakin aikaansaada sen, että elonhengekkeet pikemmin kulkevat toiseen lihakseen kuin toiseen, ja täten liikuttaa jäseniämme, kuten tässä aion esimerkillä osottaa. Jos joku nopeasti työntää kättänsä silmiämme kohti, ikäänkuin aikoen lyödä, on meidän vaikea olla sulkematta silmiä, vaikka tiedämme, että hän on ystävämme ja tekee tuon vain pilalla, eikä suinkaan aio meitä vahingottaa. Tämä osottaa, ett'eivät silmämme sulkeudu sielumme vaikutuksesta, koska tuo silmien ummistaminen tapahtuu vasten tahtoamme, jonka ilmaukset ovat sielun ainoa tai ainakin pääasiallinen toiminta, vaan että ne sulkeutuvat sentähden, että ruumiimme koneisto on siten laadittu, että käden liike silmiämme kohti herättää toisen kiihotuksen aivoissamme, jotka lähettävät elonhengekkeitä silmäluomiamme sulkeviin lihaksiin.
14. Elonhengekkeiden erilaisuus saattaa myös muuttaa niiden kulun.
Toinen seikka, joka vaikuttaa, että elonhengekkeet kulkevat eri tavalla lihaksiin, on näiden hengekkeiden epätasainen liike ja niiden osasien erimuotoisuus. Kun muutamat näistä osasista ovat suuremmat ja liikkuvat nopeammin kuin toiset, kulkevat ne lyhintä tietä aivojen onteloissa ja huokosissa ja siirtyvät sentähden muihin lihaksiin kuin ne siirtyisivät, jos ne olisivat heikommat.
15. Syyt elonhengekkeiden erilaisuuteen.
Tämä erilaisuus saattaa johtua niiden aineiden erilaatuisuudesta, joista ne ovat muodostuneet, kuten huomataan niissä henkilöissä, jotka ovat juoneet paljon viiniä. Tämän viinin höyryt siirtyvät nopeasti vereen ja nousevat sydämestä aivoihin, joissa ne muuttuvat hengekkeiksi. Nämät ovat tavallisia hengekkeitä voimakkaammat ja lukuisammat ja kykenevät siis liikuttamaan ruumista monella omituisella tavalla. Elonhengekkeiden erilaisuus voi myös johtua sydämen, maksan, vatsan, pernan ja kaikkien elonhengekkeitä muodostavien ruumiinelinten tilasta. Etenkin on otettava huomioon muutamat hienot, sydämen pohjalla olevat hermot, jotka aikaansaavat sydänaukkojen laajenemisen ja supistumisen, joidenka johdosta sydämessä oleva veri laajenee suuremmassa tai pienemmässä määrin ja näin synnyttää erilaisia hengekkeitä. Vaikka sydämeen saapuva veri tulee kaikista ruumiinosista, tapahtuu välistä, että se tulee kovemmalla vauhdilla toisesta kuin toisesta ruumiinosasta senvuoksi, että noissa osissa olevat hermot ja lihakset panevat veren kovempaan liikkeesen. Tämän vuoksi näistä osista tuleva veri laajenee sydämessä eri tavoin ja synnyttää erilaatuisia hengekkeitä. Niin esimerkiksi se veri, joka tulee maksan alaosasta, jossa sappi sijaitsee, laajenee sydämessä toisin kuin pernasta tuleva veri, ja tämä taaskin toisin kuin laskimoista, käsivarsista ja sääristä tuleva, ja tämä vihdoin vallan toisin kuin ruoka-aineiden mehu, joka juuri lähdettyään mahasta ja suolista, nopeasti maksan kautta kulkee sydämeen.
16. Miten aistimuksemme ja elonhengekkeet sielun avutta voivat liikuttaa kaikkia ruumiin jäseniä.
Ruumiimme koneisto on niin laadittu, että kaikki elonhengekkeiden liikkuessa tapahtuvat muutokset saattavat avata muutamia aivosoluja enemmän kuin toisia. Kun taas joku näistä soluista tavallista vähänkin enemmän avautuu tai sulkeutuu aistihermojen vaikutuksesta, muuttuu hengekkeiden liike jossakin määrin, ja ne siirtyvät ruumiin liikelihaksiin, jotka aikaansaavat ruumiissa sellaisen liikkeen, kuin tällaisten olosuhteiden vallitessa tavallisesti havaitaan. Sentähden kaikki ne ruumiinliikkeet, jotka tapahtuvat ilman tahdon välitystä, kuten usein hengittäessämme, astuessamme, syödessämme ja sanalla sanoen kaikissa niissä toimituksissamme, jotka meillä ovat yhtäläiset kuin eläimillä, johtuvat yksistään jäsentemme muodostuksesta ja elonhengekkeiden kulusta, jotka viimeksimainitut sydänlämmön liikuttamina yhtä luonnollisesti ilmestyvät aivoihin, hermoihin ja lihaksiin, kuin kellon liike syntyy yksistään sen pontimen voiman ja sen rattaiden muodon vaikutuksesta.
17. Sielun toimitukset.
Tarkastettuamme kaikkia niitä toimituksia, jotka ovat yksistään ruumiiseen kuuluvat, huomaamme helposti, ett'ei meissä ole mitään muuta toimitusta, jota saattaisimme pitää sieluun kuuluvana, kuin ajatuksemme, jotka ovat kahta laatua, nimittäin ne, jotka muodostavat sielun toimivan tilan, ja ne, jotka muodostavat sielun vastaanottavan eli kärsivän tilan. Edellisellä tarkoitan kaikkea tahtomista, koska kokemuksesta tiedämme kaikkien tahdonilmaustemme suorastaan johtuvan sielustamme ja yksinomaan riippuvan siitä. Päinvastoin saatamme yleensä kutsua sielun kärsiväksi tilaksi kaikkia meissä olevia mietteitä ja tajunnantiloja, koska sielu ei niitä useinkaan synnytä sellaisina kuin ne ovat, vaan vastaanottaa ne aina mielikuvituksen kautta muista esineistä.
18. Tahdosta.
Tahtomisemme on kahdenlainen. Toinen rajoittuu sieluun ja ilmenee esim. silloin kun haluamme rakastaa Jumalaa tai yleensä kiinnittää ajatuksemme johonkin aineettomaan seikkaan. Toinen päättyy ruumiiseemme; jos näet esim. päätämme lähteä kävelemään, seuraa siitä, että jalkamme liikkuvat ja me astumme.
19. Mielteistä.
Mielteemme ovat myöskin kahta eri laatua; toiset ovat sielun, toiset ruumiin synnyttämät. Edelliset ovat tahtomisemme ja kaikkien siitä riippuvien mielikuvien tai ajatuksien tietoisuutta. Sillä emme voi tahtoa mitään seikkaa tietämättä että sitä tahdomme. Ja vaikka tahtominen, sieluumme nähden, on toimintaa, voimme sanoa, että tämän tahtomisen tietoisuus on kärsivä sieluntila. Mutta koska tahtominen ja sen tietoisuus itse teossa on sama seikka, muodostetaan, kuten aina, nimitys arvokkaamman ominaisuuden mukaan, ja senvuoksi tahtomista tavallisesti ei kutsuta kärsiväksi, vaan toimivaksi sieluntilaksi.
20. Mielikuvituksista ja muista sielun synnyttämistä ajatuksista.
Kun sielumme koettaa kuvitella jotakin olematonta seikkaa, kuten esim. taikalinnaa tai kimeraa,17 tai kun se kiinnittää huomionsa sellaiseen seikkaan, jota ei voi aistimilla havaita eikä havainnollisesti kuvata, kun esim. ruvetaan tarkastamaan omaa olemusta, niin tällöin syntyvät mielteet johtuvat etupäässä tahdosta, joka ne saattaa tajuntaan. Tämän vuoksi niitä tavallisesti pidetään toimivina eikä kärsivinä sieluntiloina.
21. Ruumiin aiheuttamista mielikuvista.
Useimmat ruumiin aiheuttamista mielteistä ovat hermoista riippuvaiset; mutta on myöskin sellaisia, jotka eivät niistä riipu, ja näitä kutsutaan mielikuviksi, vallan kuin edellämainittuja, joista ne eroavat ainoastaan siinä, ett'ei tahto ole osallisena niiden synnyttämisessä. Niitä ei siis saata lukea sielun toimintoihin kuuluviksi; ne näet syntyvät vain siitä, että elonhengekkeet liikkuvat eri lailla ja, kohdattuaan aivoissa aikaisempien mielteiden jälkiä, satunnaisesti kulkevat erityisten huokosten kautta. Senlaatuiset ovat unennäkömme ja usein haavekuvamme hereillä ollessamme, kun ajatuksemme vapaasti harhailevat, kiintymättä mihinkään itselleen olennoiseen seikkaan. Muutamat näistä mielikuvista kuuluvat sielun kärsivään tilaan, jos käsitämme tämän nimityksen sen varsinaisessa ja täydellisessä merkityksessä, ja niitä saattaa kaikkia pitää sinä, jos tuo nimitys käsitetään yleisemmässä merkityksessä. Mutta niiden vaikuttava syy ei ole yhtä selvä ja tarkka kuin niiden mielteiden, jotka sielu vastaanottaa hermojen välityksellä; ne ovat vain kuin näiden jälkimäisten varjoja tai kuvia, ja ennenkuin voimme niitä käsittää, täytyy meidän tuntea noiden hermojen välittämien mielteiden ominaisuudet.
22. Muiden mielteiden ominaisuuksista.
Kaikki muut mielteet, joita en vielä ole selittänyt, tulevat sieluun hermojen välityksellä; toisille on omituista se, että ne kohdistuvat ulkoesineisiin, jotka panevat aistimemme toimimaan, toisille taas se, että ne kohdistuvat sieluumme.