Czytaj książkę: «Matkamies: Runoja»
Erkki Kivijärvi
Matkamies: Runoja
Julkaisija – Good Press, 2021
EAN 4064066347734
Sisällysluettelo
MATKAMIES
SUVINEN SAARI
KOHTI ERÄMAATA
MATKAMIES.
Matkamies.
Äidilleni.
Kotona käymässä.
1. … nos mutamur.
2. Keskiyön kaupunki.
Vanha tarina.
Hautapaikka.
Mies.
Suora sana.
Tornionjoen tuolta puolen.
1. Sammuva suku.
2. Vanha Viippa.
3. Marja Johanna.
4. Vaaran vanhus.
5. Mökkiläinen.
Kansanlaululle.
Nukkuva kaupunki.
Näyttelijät.
Don Juan.
1. Satulinnan edustalla.
2. Romeo.
La comtesse.
Sinä yksi ainut…
Antaisin, jos voisin…
SUVINEN SAARI.
Suvinen saari.
Huomenhetki.
Kaiutar.
Korkein hetki.
Heinäkuu.
Elokuu.
Soutajaneito.
Kuutamolauluja.
1. Helskyvät Kuuttaren kangaspuut.
2. Oi kumma kuulakkuus!
KOHTI ERÄMAATA.
Kohti erämaata.
Ovat mullekin huulet hymyilleet.
Yksinäisyys.
Nuoruuteni laulu.
Miksi?
Kehruulaulu.
Yhä yksinäisemmiksi käyvät illat.
MATKAMIES
Sisällysluettelo
Matkamies.
Kulkija harhaavainen elämän taipaleen, vento ja muukalainen minne mä ikään meen. Outona omaisille, vieraana vierahille ylpeenä yksin kulkee tällainen matkamies, kunnes hän silmät sulkee. Missä? — Sen Herra ties!
Turhaan hän tuttua tupaa joskus etsinyt on, turhaan toivonut lupaa astua joukkohon: katsehet karsaat hääsi — kiitti kun pilkatta pääsi laumasta loitommaksi. Tällainen matkamies pyrkiskö kuokkijaksi? Tottapa arvonsa ties!
Äidilleni.
Minä muistan sen päivän, kun luotasi lähdin: kevättuulet mun pullisti purjettain, oli viirini kirjailtu toivojen tähdin, ilo uusi mun lainehti rinnassain.
Sinä seurasit rannalta kyynelin purren
lumivalkoista purjetta saarten taa,
ikävissäsi itkit ja ehkäpä surren
sitä, etten vois vallata maailmaa…
Sinä tiesithän uskoni mahdottomuuden,
sinä päätäsi puistelit huokaillen —
minä riuttoja uhmaten reittini uuden
päin tyrskyjä viilletin veikaten.
Monet vuodet on vierinyt, äitini armas,
moni haaksi on multa jo murskaunut,
moni kyynele vuokseni vuotanut karmas
sinun poskesi kuumaks' on kastellut.
Oma uhmani uljas on talttunut ammoin,
värit viirini aikoja vaalenneet…
Minun mieleni täyttivät kuoleman kammoin
salariuttojen väijyvät pyörreveet.
Tulen luoksesi nyt minä toisena aivan,
elon ankaran koulun jo käydä sain;
satu vanha on toistunut: tuska ja vaiva
tuli tuhlaajapoikasi voitoksi vain.
Ovi aukihan, äiti, lie vieläkin mulle,
kodin kalliiksi käyneen lämminnä lies?
Surut suuret, sen tiedän, on tuottanut sulle
polo poikasi — murtunut matkamies.
Kotona käymässä
l. … NOS MUTAMUR.
Sama kaihoja kylvävä kuudan, samat tuikkivat tähdet taivaitten, sama tuttu on talvinen tienoo kuin silloin — päivinä nuoruuden.
Samat hohtavat valkeat hanget,
sama koskien pauhina kaukainen —
minä itse vain toinen kuin silloin,
kuin silloin — päivinä nuoruuden.
Unet entiset aikoja menneet, unet uljahat uskojen uljaitten, tuli sammunut, rauennut riemu, joka kultasi päiviä nuoruuden…
Darmowy fragment się skończył.
